Olen harrastanut on-off-joogaa muutamia vuosia ja myös meditoinut samalla metodilla. Nyt harkitsen ensimmäistä kertaa vakaampaa sitoutumista tai omistautumista harjoitukselle. Takana on pitkähkö offikausi ja tunnen miten keho, ja ennenkaikkea sisäinen minäni kaipaa joogaa.
Koska joogaamaton kauteni päättyy aina siihen, että löydän itseni tukalasta tilanteesta ja että minä ja kaikki minun osani tai puoleni suorastaan huutavat joogaa, en näe pitkällä tähtäimellä muuta järkevää ratkaisua kuin aloittaa taas joogaaminen ja olla lopettamatta sitä.
Minulle jooga on muutakin, kuin se, mitä teen matolla. Se on myös tapa ajatella, olla yhtä kaiken kanssa ja olla läsnä. Tämä kaikki on mahdollista ilman asanoita, kriyoja tai meditaatiota, mutta koska 'mattojooga' tukee mielen joogaa, en tällä hetkellä näe mitään syytä olla tekemättä päivittäistä mattojoogaani kriyan ja meditaation muodossa. Lisäksi olen myös edellä mainitsemassani tukalassa tilanteessa, joka tosin on siunaus.
Okei, jätän lupauksen kriyasta pois. Kylmä suihku ja meditaatio olkoon aloitussettini. Siinäkin taitaa olla pala purtavaksi mutta hyvä niin. Kello näyttäisi olevan melkein kaksi, yöllä. Puhelimeni hälyttää puoli viideltä ja silloin nyt tekemäni lupaus punnitaan. Ja neljänäkymmenenä aamuna (päivänä) sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti