Kun poltin vielä tupakkaa, poltin sitä todella paljon. Tupakoivatkin kaverini mainitsivat asiasta. Kuppi kahvia ja tupakka kuuluivat joka hetkeen. Kun sitten lopetin tupakoinnin seitsemän vuotta sitten tunsin oloni aivan vaillinaiseksi varsinkin töissä tauoilla ja illalla kun päivän mesoaminen hiljentyi ja oli(si) ollut aikaa ajatella. Kahvi muistuttu minua tupakasta joten rupesin juomaan sitä enemmän.
Kahvi ei ole ikinä aiheuttanut minulle mitään fyysisiä oireita, paitsi siloin, jos en ole sitä saanut. En ole aikaisemman elämäni aikana kärsinyt närästyksestä enkä levottomuudesta, en käsien tärinästä enkä unettomuudesta sen enempää kuin kahvittomina aikoinakaan. (Olen ollut välillä kuukausia juomatta kahvia)
Muutama vuosi sitten, kun tutustuin joogaan tein alkuinnostuksessani joitain elämäntapamuutoksia. Vähensin kahvin juontia radikaalisti ja rupesin syömään kasvisruokaa. Meditoin joka päivä, ja aloin huomata, kuinka aivot tai pää tai mieli hyrräsi ärsyttävästi meditaation aikana, mikäli kahvin juomisesta ei ollut kulunut tarpeeksi pitkä aika. Niinpä vain tismasin joogaharjoituksen ja kahvinjuonnin aikataulut toisiinsa sopiviksi ja kaikki sujui.
Tuon ja tämän hetken välillä olen joogannut, ollut joogaamatta, juonut ja ollut juomatta kahvia. Olen urheillut hulluna voimalajien parissa ja maannut sohvalla. Olen palloillut sekasyönnin ja kasvissyönnin välillä. On ollut meditointia ja meditoimattomuutta. Mutta nyt, kun sorruin kahviin kolmen viikon vähäisen tauon jälkeen, todellakin huomaan negatiiviset vaikutukset. Tunnen rauhattomuutta ja levottomuutta, hengitys ei rauhoitu ja ajatukset mylläävät.
Kahvi saa siis jäädä. Nyt jo kaipaan sitä, kun kupissa lilluu aamuharjoituksen jälkeen valju tee, mutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti